summertime

Superb owl I made friends with in Korkeasaari!!

Kesä täynnä tylsyyttä. Ensin on ihan liian kuuma ja sitten on yhtäkkiä niin saakelin kylmä, ettei ulos voi mennä ilman takkia. En osaa päättää, kumpi oli pahempi, mutta nyt se kuumuuden painostava aalto on päällä taas ja en voi sanoa muuta kuin, että kyllähän sitä viileyttä on ikävä. Kaikki on niin epämiellyttävää, jokaikinen vaatekappale on liikaa ja jos näyttää nenäänsä ulkona, vesi loppuu alta aikayksikön. Koko kesä on ollut laiskuutta, ja jopa koko päivä sohvalla maaten väsyttää. Mikään ei kiinnosta. Sarjatkin on käytö jo läpi. Sherlock ja Supernatural, Doctor Who ja jopa American Horror Story, ja kahden jakson jälkeen jo kyllästyy.

This summer has been mostly blank and boring. First it was too hot to even move, and then it was so cold you couldn’t step out without a jacket. I can’t decide which one was worse, but now it’s hot again and I miss the breeze and the coldness. Everything is uncomfortable, every piece of clothing is too much and if I leave, water in my bottle ends too soon. Also, I have been extremely lazy and even lying on a couch for the whole day is exhausting. I haven’t been interested about… anything. I’ve tried to watch tv-shows. Sherlock, Supernatural, Doctor Who, American Horror Story, and I just get bored.

Kamerani on ollut vähän kesälomalla. Ei vain ole ollut mitään kuvattavaa, ei mitään. Inspiraatio on hukassa, niin kuvaamisen kuin kirjoittamisen osalta. Tai oikeastaan... kaiken. Mutta on mulla kuulumisiakin. Uutisia, hyviä sellaisia.

My camera has been on a little summer holiday. And that’s mostly, because there hasn’t been anything to catch on a film. Not that my camera has a film. Inspiration is totally gone, with photographing and writing, with everything. But, there is some catching up to do. News, good news.

En tiedä kerroinko ikinä mun toiveista ja unelmista lukion suhteen. Joskus halusin hakea kirjoittajalukioon. Mutta totta puhuen, olen aina halunnut lääkikseen, olen aina halunnut päästä huippuyliopistoon ja tulla isona loistavaksi kirurgiksi (ulkomailla tietysti). Mä olen kyllästynyt tähän harmaaseen, tylsään maahan. Joten, hain IB-lukioon!!!! Internation Baccalaureate Upper Secondary School, missä pääsen opiskelemaan kielellä, jota rakastan. Ehkä arvattavissa, että kieli on englanti. (Onko mun lauseet muuten typeriä suomeksi? Tuntuu että englanti luistaa paljon paremmin :-----D)

First of all, I have no idea if I ever told you about my hopes and dreams with high school. Or upper secondary school, actually. I once wanted to make an application to a writer school. But to be honest, I’ve always wanted to get into med school, I’ve always wanted to get in a top university and become a kickass surgeon abroad. I don’t want to stay in this grey, boring country. So I made an application to IB –high school!!!! International Baccalaureate Upper Secondary School, where I can study in the language I have a huge passion for. Yes, it indeed is English.

Pääsykoe oli helvetti maanpäällä. Siinä oli kolme testiä, englanti (tietysti….), suomi ja matematiikka. Mä jännitin ihan pikkuisen vaan, mutta kokeet meni paremmin kuin odotinkaan. Sitten kaikkia haastateltiin yksi kerrallaan. Miksi ihmeessä tahdon IB:lle? Kerroin totuuden. Lääketieteellinen yliopisto Isossa-Britanniassa. Ja pitkän päivän jälkeen aloin ahdistua. Mitä jos en pääsekään sisään? Se voisi tuhota minut. Pilata elämäni. Tuntuisi niin pahalta, säälittävältä ja ihan kuin en koskaan olisi osannut yhtäkään sanaa englanniksi.

MUTTA YLLÄTYS YLLÄTYS, PÄÄSIN SISÄÄN! Olen vi-ral-li-ses-ti IB-oppilas. Odotan koulun alkua, olen tositositosi innoissani ja onnellinen ja viimeinkin kiinnostunut koulusta! Pakko muuten kertoa, että hain myös kuvataidelinjalle. Ja vaikka olin vähän epävarma enkä uskonut itseeni, olisin päässyt sinnekin. Tuntuu tosi hyvältä, en olekaan epäonnistuja. Oikeastaan olen aika hyvä. Mutta ensimmäinen hakutoive oli IB enkä kadu vähääkään. Olen todella ylpeä itsestäni. Innoissani ja iloinen. Koulu alkaa 11. elokuuta, enkä jaksa enää odottaa.

The entrance examination was total hell on earth. It had tests including English (of course), Finnish and Maths. I was a little nervous, but somehow it all went even better than expected. Then we all got into an interview about our motives. Why on earth would I want to get in? I told the truth. I want to study medicine in Great Britain. And after that long day I started to get anxious.  What if I wouldn’t get in? That would ruin me. Ruin my life. I would feel so down and so pathetic and like I never even knew a single word in English.

BUT SURPRISE SURPRISE, I GOT IN! I’m officially a fucking IB student! And I’m waiting for the school to start, I’m so so so excited and happy and interested with school, finally! I do have to mention that I made an application to Art School, too. And even if I didn’t even believe in myself, I would have gotten in to that school too. It feels awesome, like I’m not a failure. I’m actually pretty good. But in Finland, you get into the school you make the first application. And I don’t have even a single second thought! I’m so proud of myself. I’m so excited and happy. The school starts on the 11th of August, and waiting is killing me.

Ja juuri ennen koulun alkua tapahtuu jotain äärimmäisen suurta. Pääsen viimeinkin laitoksesta pois. Olen edelleen huostaanotettu, mutta mut sijoitetaan kotiin äidin luokse. Olen ollut laitoksessa niiin kauan koska ahdistus on vaikuttanut koulunkäyntiini. Kausalassa olen asunut nyt kaksi ja puoli vuotta.  Nykyään kuntoni on niin hyvä ja menee tasaisemmin joten voin viimein muuttaa pois.

And just before the school starts happens something really really big. I finally get out of that shitty little dormitory, children’s home, whatever.  Social service still has me in custody, but they are going to place me in my own home, with mum.  I have lived away so long, because I had serious problems with anxiety and that had a major effect to my studying. I have lived in Kausala for a two and half a year. Now my condition is so steady and I’m feeling so well I can finally leave.

Kaksi isoa muutosta odottaa edessäpäin, mutta odotan niitä innolla. Nyt kun olen kertonut nämä kaksi suurta ja raskasta uutista voidaankin siirtyä vähän kevyempiin aiheisiin.

So I have two big changes ahead, but I’m waiting forward for them. And now that you have finally heard these big heavy news, let’s change the subject to something little lighter.

Tahdon muuttaa elämäntapojani, tahdon rakastua uudelleen urheiluun ja tahdon muuttaa ruokailutapojani ja oikeasti parantua syömishäiriöstäni. Olen viimein alkanut ymmärtää, että muutama lisäkilo on ihan ok. Olen ymmärtänyt, että muutos tapahtuu hitaasti. Olen ymmärtänyt, että jos syön jotakin epäterveellistä, se ei ole maailmanloppu. Joten loin fitness-täytteisen tumblr-blogin, johon voin postata etenemistäni ja söpöjä kuvia ruoasta jota valmista. Voit tsekata sen täältä →→→ idamariefitness.tumblr.com

I’m about to change my lifestyles, I want to fall in love with sports again, I want to change my eating habits and finally make a full recovery with this eating disorder. I’ve finally understood that yes, I have a little extra pounds and that’s okay. I have understood that the change happens slowly. I have understood that if I eat something unhealthy, that is not the end of the world. So I made a fitness tumblr, so I can post my progress and cute little pics of food I make.  You can check it out from here →→ idamariefitness.tumblr.com

Loppuun vielä rykäys tämän kesän kuvista!! Puhelin on ollut matkassa mukana, joten sillä on tullut otettua muutamia räpsyjä. Enimmäkseen ruokaa, kuten näkyy :------D osa on instakuvia @cutechloroform !!

I’ll end this post with a ton of summer photos! My phone has travelled with me, so I’ve taken a few pics. Mostly food, food and food :------D some of them are also in Instagram @cutechloroform !!

ps. I've played with these pictures, photo editors, photobucket, my phone, my computer and also with blogger for three hours. Fuck me, fuck you, fuck this shit and fuck everything. Thank you.